Viimeiset pari viikkoa ovat olleet treenaamisen kannalta hankalia. Töissä on ollut aika tiukkaa. Kahden viikon aikana meillä on ajettu päätökseen lähes kymmenen projektia. Joitakin mainitakseni muunmuassa Supercellin uudet foorumit sekä kestäävyysurheilijoiden verkkokauppa Endurance Sports. Härdelli on pitänyt kalenterin tiukkana. Samalla on sorvattu uutta kauppaa ja yrityksen korkeimman johdon kaksipäiväinen strategiaistuntokin nielaisi puolet viikonlopusta. Sivuprojektien osalta Bike & Seek -hankkeeseen liittyen saimme päätökseen osuutemme Nestholma -startup-ohjelmassa.
Lisäksi olen toistaiseksi maastopyörättömässä tilassa ja kadut eivät oikein ole olleet maantiepyöräilykunnossa, joten sekin on rajoittanut liikkumista.
Minulle urheilu on aina ollut elintärkeä vastapaino työnteolle, mutta nyt mentiin sen rajan yli, että kalenteri ja pää vain alkoivat olla liian täynnä. Hyötypyöräilyä on kuitenkin haasteista huolimatta kertynyt mukavasti parin viikon aikana: lähes 300 kilometriä. Olen hoitanut kaiken mahdollisen liikkumisen fillarilla. Mutta mieli kaipaa jo pitkää ja näännyttävää reikäpäistä kammenveivausta…
Elämässä on tapahtumassa jännä muutos tyttären koulunkäynnin alkamisen myötä. Viimeiset viisi vuotta olen ollut sidottu aamun aikatauluissa päiväkodin, esikoulun ja koulun alkamiseen. Käytännössä joka aamu minun on pitänyt olla kello kahdeksalta kuskaamassa tytärtä hoitoon. Nyt tyttö osaa kuitenkin jo kulkea kouluun omin päin ja minusta on vähitellen tulossa tarpeeton! Tämä avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia aamurutiineihin. Ensisijaisesti toki ehdin töihin aiemmin, mutta samalla uskon aikaa vapautuvan myös treenaamiselle. Vaikka elämänmuutos onkin omalla tavallaan haikea, en voi väittää etteikö tätä olisi odotettu. Tykkään aloittaa päivän urheilemalla ja nyt siihen avautuu entistä parempi mahdollisuus. Esimerkiksi tänään sukelsin kello 7.00 Tapiolan uimahallin altaaseen. Päivä ei voisi sen paremmin alkaa!
Ps. Jutun kuvituksena on käytetty kuvia eilisiltä työmatkoilta. Huikeaa hommaa.