Pari vuotta sitten rakentelin itselleni työmatkasinkulan vanhasta hybridistä. Projekti meni muuten nappiin, mutta viilailin takahaarukan droppeja melko liberaalisti, jotta sain kiristettyä ketjun siirtelemällä taka-akselia horisontaalisesti. Olisin toki voinut käyttää ketjunkiristintä, mutta sitten pyörällä ei olisi kehdannut näyttäytyä julkisella paikalla.
Viilailujen seurauksena dropeista tuli aika väljät ja taka-akseli piti aina vääntää ihan sairaan kireälle, jotta rengas ei liikkuisi tai irtoaisi. Tämän seurauksena akselin kierteet tahtoivat aika herkästi pyöristyä. Tämän seurauksena pyörällä taas ei uskaltanut ajaa. Koska rungon viilailu on melko lailla peruuttamaton operaatio, nielin tappion karvaat kalkit ja heitin projektin roskalavalle. Ostin sinkulan kaupasta.
Idea projektista jäi kuitenkin kytemään. Pyörien kanssa puuhailu on hauskaa. Käsillä on kiva tehdä. Nollabudjetin projektipyörällä saa myös protoilla aika rauhassa pelkäämättä tonnin hiilikuiturungon napsahtamista. Ennen vanhaan tosimiehen piti olla rakentanut oma talo. Nykyään riittää, että on rakentanut pyörän. Olenkin siis hiljaisella tulella etsiskellyt uutta aihiota projektiksi. Käytännössä olen odottanut, että sopiva raato putoaa taivaasta nenän eteen. Tavoitteena olisi rakentaa kapearenkainen sinkula geneeriseen fiilistelyyn.
Projektikuume kohoaa aina kesäisin ja tänä kesänä muistin, että isälläni oli aikanaan Helkama Kulkuri pyörä. Utelin mahtaako pyörä olla vielä tallessa ja onkohan sille enää käyttöä. Tallessa oli ja sai kuulemma käydä hakemassa.
Tämä retkipyörä on ollut isälläni niin kauan kuin muistan. Pyörässä on seitsenvaihteinen Shimanon ketjuvaihteisto ja horisontaaliset dropit, jotka soveltuvat sinkulointiin erinomaisesti. Pyörä on geometrialtaan lyhyt ja korkea. Pystyputken korkeus on miehekkäät 61 cm, mikä sopii kaltaiselleni hujopille mainiosti. Yläputki taasen on lyhyt, joten selkäni tulee varmasti vielä huutamaan armoa.
Pyörään liittyy paljon omakohtaisia kokemuksia. Teininä omin sen autotallista lenkkeilykäyttöön. Tuolloin pyörässä oli droppitanko, joten sen näytti coolilta maantiepyörältä. Tuolla pyörällä on käyty lukemattomia kertoja Porissa katsomassa tyrskyjä Kallon aallonmurtajalla. Villeinä hetkinä tein viidenkympin lenkin Reposaareen saakka. Olin asentanut pyörään peilin, josta voisin tarkkailla takaa Tahkoluodon hiilivoimalaa kohti vyöryviä rekkoja.
Kulkurin kanssa olen elänyt myös yhden elämäni erikoisimmista pyöräilykokemuksista, jossa yhdistyvät turhamainen äijäily, Porilainen jurottaminen ja Suomalainen sisu. Ajoin kerran pitkää suoraa. Saavutin edellä ajavan toisen lenkillä olevan pyöräilijän. Lähdin ohittamaan pyöräilijää, mutta hänpä lisäsi myöskin vauhtia. Minäkin lisäsin vauhtia. Hetken kuluttua ajoimme molemmat niin kovaa kuin pystyimme – käytännössä kumpikaan meistä ei päässyt toista kovempaa ja ajoimme jotakuinkin samaa vauhtia. Emme kertaakaan vilkaisseetkaan toisiamme. Kumpikaan ei sanonut mitään. Me vain tuijotimme eteemme ja annoimme reisien laulaa. Ajoimme rinnakkain monta kilometriä hiljaisuuden vallitessa niin kovaa kuin pystyimme. Tilanne oli täysin absurdi. Lopulta hyydyin. En tokikaan antanut tappion näkyä. Nostin tyynesti käteni kääntymisen merkiksi ja käännyin vastaantulevasta risteyksestä sivutielle. Ajoin sata metriä piiloon mahdollisilta katseilta ja pysähdyin nääntyneenä hengittämään. Hengityksen tasaannuttua palasin takaisin reitilleni ja jatkoin lenkkiäni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tähän jos mihin sopii hashtag #vainsuomijutut.
Joka tapauksessa Helkama seisoo nyt pyörävarastossamme. Käynnistin projektin tänään purkamalla pyörän atomeiksi. Rungossa on jonkin verran ruostevaurioita, joten ensimmäinen homma on rungon hiominen ja maalaus. Tavoitteena on rakentaa pyörästä simppeli ja minimalistinen yksivaihteinen kaupunkipyörä. Suurin pohdintani on tässä vaiheessa ohjaustanko. Nyt pyörässä on pappahenkinen viiksitanko, joka sai lähteä. Tilalle haluaisin joko droppitangon tai bullhornit. Katsotaan nyt miten käy, kun projekti etenee niin pitkälle.
Aikataulu on täysin avoin. Edistän projektia sitä myöten kun intoa riittää. Hauskinta tässä on se, että saa taas istua illat selaamassa Yksivaihde.nettiä.
