Suomen ensimmäinen suora lähetys pyörälenkiltä

Toiset jäävät historiankirjoihin löytöretkeilijöinä, jotka löysivät uusia mantereita tai tiedemiehinä, jotka kehittivät syövän parantavan lääkkeen. Jälkipolvet tulevat muistamaan minut siitä, että olin Suomen ensimmäinen ihminen, joka teki suoran lähetyksen omasta pyörälenkistään. Jos ihan tarkkoja ollaan, ensimmäisyydestä ei ole mitään todisteita. Mutta aion elää sellaisessa uskossa.

Twitter on julkaissut Periscope -nimisen mobiilisovelluksen, jolla voi tehdä suoria lähetyksiä. Sovelluksen käyttö on hyvin suoraviivaista. Käynnistät lähetyksen ja olet eetterissä. Tässä kohtaa on hyvä hetki lopettaa anopin haukkuminen, sillä kuva ja ääni välittyvät suorana katselijoille. Myös oman sijaintitietonsa voi liittää mukaan.

Minulla on Clash Ohlsonilta ostettu vesitiivis, halpa ja ruma kännykkäteline ohjaustankoon. Asetin Periscopen käyttämään kännykän etukameraa ja säädin telineen pyörään niin, että kamera kuvasi eteenpäin. Sitten läksin perinteiselle Bodom-järven kierrokselle.

Teknisesti lähetys oli farssi. Ilmeisesti tärinästä johtuen kameran asennontunnistin hämmentyi ja kuva vaihteli kokoajan pysty- ja vaaka-asennon välillä. Halpisteline heiluu kiinnikkeissään ja kuva oli sen mukaisesti kuin maanjäristyksen jäljiltä. Äänet eivät välittyneet vesitiiviin kotelon sisään käytännössä ollenkaan. Koko komeuden kruunasi nopeasti tyhjäksi kuluva akku. 40:n minuutin ajon jälkeen minun oli pakko katkaista lähetys, koska puhelin uhkasi sammua.

Jos unohdetaan se tosiseikka, että lähetys oli teknisesti käytännössä katselukelvotonta, niin onneksi sisältö oli rautaa! No ei ollut. Jos maantielenkit ovat joskus puuduttavia ajaa, niin toisten maantielenkkien katsominen tietokoneen ruudulta se vasta puuduttavaa onkin. Lähetyksessä olisikin siis ehdottomasti oltava lisäksi koukuttavaa. Tällaista voisi olla esimerkiksi mielenkiintoinen reitti tai sitten selostus. Pelkkä uusmaalainen tasainen maantie ei ole kovin kiinnostavaa katsottavaa. Mietinkin, että voisin esimerkiksi käydä esittelemässä Leppävaaran metsien mielenkiintoisimpia polkuja.

Sitten herää kysymys: mitä iloa on siitä, että lähetys on suora? Eikös YouTube-video lopulta aja saman asian? Kyllä ja ei. Etenkin jos lähetys liittyisi johonkin tapahtumaan, suoralle lähetykselle olisi perusteet. Omalla tavallaan suora lähetys tuo myös tavalliseen lenkkiin koukuttavaa kulmaa. Joku ajaa jossain juuri nyt tätä lenkkiä!

Suuri ja perimmäinen kysymys on myös se, että kiinnostaako live-stream pyörälenkistä lopulta ketään. Miksi katsoa muiden ajoa, kun voisi ajaa itsekin? Jos mallia hakee tietokonepelimaailmasta, niin ihmisiä kyllä kiinnostaa. Suoria pelilähetyksiä katsoo parhaimmillaan satoja tuhansia katsojia. Hyvät striimaajat saavat tuhansia katsojia vain sillä, että pelailevat ja juttelevat mukavia. Ennen ihmiset pakenivat todellisuutta Salkkareita katsomalla. Toisten elämän seuraaminen livenä on vain saman asian uusi muoto. Ihmiset jakavat jo nyt elämäänsä tekstein, kuvin ja videoiklipein ja toiset seuraavat kieli pitkällä. On vain luonnollinen jatkumo, että Instagram-kuvista siirrytään elämän live-streamiin.

Uskon siis, että pyöräilystriimajillekin löytyy oma katsojakuntansa.

Jos saan muutamat tekniset haasteet selätettyä, niin saatanpa itsekin tehdä vielä ainakin toisen kokeen.