Helsinki pilasi talvipyöräilyn

Muistatteko vielä ne ajat, kun talvipyöräily oli jännittävää? Ajat, jolloin talvella pyöräilevä keräsi ihailevia katseita? Ajat, jolloin kunto kasvoi kohisten umpihangessa tunkatessa? Ajat, jolloin aura heitti lumet ajoradalta pyörätielle ja jokainen päivä oli erilainen? Ajat, jolloin vielä muistit miten rengas paikataan, kun sepeli puhkoi ne säännöllisesti?

Ei ole asiat enää niinkuin ennen. Kiitos vaan Helsinki. Tänä talvena on kokeiltu priorisoitua talvihoidon reitistöä. Perinteisen liian myöhään auraamisen ja sepelin kylvämisen sijaan väyliä on suolattu ja harjattu.

Perinteisesti hoidettu pyörätie näyttää tällaiselta jäätiköltä:

Ja priorisoitu tältä:

Ero on merkittävä. Priorisoidulla väylällä ajelee kuin kesällä. Tiellä ei ole jäätä, lunta, eikä sepeliä. Oma työmatkani kulkee normaalisti Helsingin puolella Munkkiniemestä Kamppiin. Koko talven aikana priorisoitu hoito on pettänyt vain kovimpina lumisadepäivinä, mutta muuten pyörätie on ollut eeppisessä kunnossa.

Pari viime päivää olen ajellut töihin poikkeuksellisesti taittopyörällä Meilahden ja Kampin väliä. Taittopyörässäni on ihan sileät nastattomat renkaat ja pykälän liian raskas välitys. Se ei ole millään mittarilla talvipyörä. Liukkaalla tai epätasaisella alustalla pyörällä ei tekisi mitään. Mutta hyvin hoidettua väylää ajellessa talvipyöräilystä muistuttaa ainoastaan viima naamalla.

Jos nyt siis vielä epäröit pyöräilyä talvella ja reitillesi osuu priorisoitu väylä, unohda epäröinti. Ei se ole enää talvipyöräilyä. Jos kaikki väylät hoidettaisiin noin hyvin, niin talvipyöräilystä katoaisi kaikki hohto. Kaikki vinkit ja varusteet ja kampanjat olisivat tarpeettomia.

Onneksi meillä on vielä Espoo.