Ostin vuodenvaihteessa uuden pyörän. Ajattelin hieman valottaa hankinnan taustoja. Totuuden peittelemiseksi olen jakanut tarinan kahteen osaan: lyhyeen ja pitkään.

Lyhyt versio, totuus:

Iski hirveä pyöräkuume ja koin pakottavaa tarvessa ostaa polkupyörän. Rahoittaakseni hankinnan myin kaksi pyörää alta pois ja ostin Pelago Sibbon, koska se nyt vain on siisti fillari.

Pidempi versio, jonka avulla pyrin rationaalisesti perustelemaan itselleni, että minulla ei käytännössä ollut muita järkeviä vaihtoehtoja: 

Vuonna 2010 ostin Kona Jake The Snake cyclocrossarin, jolla olen ajanut enimmäkseen maantielenkkejä ja retkiä. Vuosi sitten sain kuningasidean, että tarvitsen sen rinnalle ihan oikean maantiepyörän. Parin illan Excelöinti todisti tämän vääjäämättömän tosiasian. En pidä pyörää, jolla en aja. Laskelmat todistivat, että ajaisin maantielenkkiä helposti yli tuhat kilometriä vuodessa. Maantiepyörä olisi siis lähes välttämätön hankinta. Pakottavaan tarpeeseen ei mitenkään vaikuttanut se, että “ihan sattumalta” Wigglessä oli kaupan puoleen hintaan Felt Z95 maantiepyörä. Ostin sen, vaikka runko oli aavistuksen liian pieni. Pyhitin Konan cyclocross- ja retkeilykäyttöön ja Feltin maantiellä nautiskeluun.

Kivaahan se olikin.

Syksyllä kohtasin kuitenkin pyörävarastossa karun totuuden. Minulla oli taas yksi pyörä lisää huollettavana. Katselin kuraisia pyöriä ja mietin, että millä ajalla rassaan nämä kaikki puhtaaksi. Ajamaankin pitäisi ehtiä! Oliko kilometrejä kertynyt sittenkään tarpeeksi, jotta voisin perustella pyörien määrän? Sanoin ääneen sen, mitä en olisi koskaan uskonut sanovani: minulla on liikaa pyöriä. Kalustovehtauksen siemen oli kylvetty.

Aloin miettiä, että josko sittenkin voisin yhdistää cyclocrossarin ja maantiepyörän. En aja kisoja, en kyttää watteja eikä sadasosilla ole merkitystä. Ainoa peruste nopealle maantiepyörälle oli nautiskelu – sinänsä ihan kelpo syy sekin.

Ensin mietin, että myyn maantiepyörän vaan pois ja jatkan elämääni pelkän cyclocrossarin kanssa. Tämä olisi ollut järkevää. Pyöräkuumeessa ei kuitenkaan toimita järkevästi, vaan keksitään tällaisille harha-ajatuksille aina hyvät vastaperustelut. Jake The Snake oli kipeästi perushuollon tarpeessa. Ostoslistalla oli uudet kiekot ja olisin halunnut päivittää myös cantilever-jarrut laadukkaampiin. Sillä rahalla kustantaisi jo puolet uudesta fillarista…

Pistin siis sekä cyclocrossarin ja maantiepyörän myyntiin ja siirryin nautinnollisimpaan vaiheeseen, eli speksaamiseen! Uudelle pyörälle asetin seuraavia vaatimuksia:

  • Monipuolisuus. Pyörällä pitää pystyä ajamaan maantielenkkejä, retkiä, hiekkatielenkkejä ja brevettejä.
  • Kestävyys. Haluan ajaa pyörällä vuoden ympäri ja lastata siihen kuormaa. Tämä sulki muovipyörät pois.
  • Nastarenkaalle (35mm) pitää olla tilaa.
  • Levyjarrut. Toimivat talvella ja huolto ja säätö on helppoa.

Aika nopeasti loppusuoralle pääsi kolme pyörää.

Genesis Croix de Fer
Teräsrunkoinen, 105-osat, sopiva geometria, hyvännäköinen ja tykkään brändistä. Valitettavasti riittävän isoa runkoa ei ollut saatavilla, joten Genesis putosi pois karsinnasta.

Surly Straggler
Surlyt ovat legendaarisia teräsrunkoisia pyöriä ja heidän valikoimiinsa oli tullut levyjarrullinen versio Cross-Checkistä. Parilla tonnilla tämän saisi 105-osilla. Surlyn huono puoli on heikko saatavuus.

Pelago Sibbo
Kolmas vaihtoehto oli kotimainen Pelago Sibbo. Törmäsin Sibboon ensimmäistä kertaa Slush-tapahtumassa muistaakseni vuonna 2013, jossa oli pyörän prototyyppi esillä. Siitä lähtien olen kuolannut sen perään. Speksit on aika samat kuin edellisillä. Teräspyörä 105-osilla ja nastarengaskin mahtuisi. Pyörä näyttää hyvältä ja arvostan Pelagon brändiä. Iso bonuspiste irtoaa myös kotimaisuudesta.

Ja niinhän siinä sitten kävi.

Päätin yhtenä päivänä käydä lounaan jälkeen liikkeessä vain vähän potkimassa renkaita. Liikkeessä sattui olemaan demopyörä 65 cm rungolla. Demopyörien myynti oli juuri sattunut alkamaan -20% hintaan. 65 cm versiota oli koeajettu kerran – se oli käytännössä käyttämätön. Olin juuri saanut myytyä vanhat pyörät. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen, pankkikortti vingahti ja talutin pyörän ulos kaupasta.

Sibbo on painava hipsterivehje. Hujoppirungolla kiloja kertyy reippaasti yli 12. Minulle se on kuitenkin sopivan kokoinen monikäyttöinen nopea fillari, jolla voi nautiskella kesäiltana Bodomin ympärillä, liukastella tavella jäisillä hiekkateillä, tehdä kesällä retkiä ja ajaa läpi yön brevettiä. Sen lisäksi pyörä näyttää hyvältä ja tuin samalla Suomalaista pyöräteollisuutta. Oikestaan pyörän osto oli välttämätöntä, eikö vain? Eikä ole sitten varastossa niin paljon pyöriä pesujonossa…

Published by kampiapina

3 thoughts on “Kalustovehtausta: Pelago Sibbo tuli taloon

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *