Pitkänmatkanpyöräilyn vaiheet

Pitkää matkaa ajaessa keho ja mieli käyvät läpi joukon erilaisia vaiheita aina riemun euforiasta haluun sahata pyörä sentin siivuiksi. Talvipäivänseisaus-pyöräilyssä ajoin 17 tunnin ajan ja ehdin käydä läpi tuntemusten koko skaalan, jonka aion nyt esitellä teille:

Klo 15.14 / 5 km: Alun huumavaihe
Alussa olo on aina hyvä. Matka on vasta ihan alussa. Ajo sujuu kevyesti ja mieliala on korkealla. Sielu ja keho ovat lapsenomaisen tietämättömiä mitä vielä on edessä.

Klo 17.20 / 40 km: Hulk-vaihe
Ensimmäisen taukopaikan lähestyessä tajuaa, että matkaa on jo taitettu pari tuntia, eikä tunnu vielä missään! Kroppa on lämmennyt ja lähtenyt hyvin käyntiin. Endorfiini virtaa. Ajo sujuu mukavasti, eikä satula vielä paina. Euforia on oikea sana kuvaamaan tunnelmia. Voisin kävellä seinien läpi kuin Hulk. Normaali viikonloppulenkki saattaa olla tämän mittainen, mutta nyt matka on vasta alussa. Tämä ajatus hieman kolkuttaa takaraivossa.

Klo 19.04 / 60 km: Paleluvaihe
Tauko on pidetty ja matka jatkuu. Keho ehtii jäähtyä levon aikana, vaatteet ovat kosteat, ulkona on pikku pakkanen ja tuuli viuhuu ajaessa. Tauon jälkeiset kilometrit ovat todella pahoja, koska tulee uskomattoman kylmä! Pidimme taukoa Myllykukossa ja matka jatkuu sen jälkeen vieläpä pitkällä loivalla alamäellä, jonka aikana viima on kova, mutta keho ei lämpeä. Tässä kohtaa hiipii ensimmäistä kertaa mieleen varovainen ajatus lämpimästä kotisohvasta. Lihasten pyörittäminen tekee kuitenkin tehtävänsä ja matka jatkuu sen jälkeen hyvissä henkisissä ja fyysisissä voimissa.

Klo 23.02 / 110 km: Tappiomielialavaihe
Nyt on otettu löysät pois. Pitkää matkaa ajaessa vauhti on maltillinen, joten lihaksissa ei vielä tunnu. Ensimmäisiä epätoivon merkkejä alkaa olla kuitenkin jo ilmassa. Kahdeksan tunnin ajon jälkeen satula alkaa painaa kuvaansa ahteriin, joten alamäet pitää ajaa putkelta. Myös kämmenet alkavat väsyä. Ajan suoralla tangolla ja ajoasentoja on tasan yksi. Idea keskellä yötä Tampereelle pyöräilystä alkaa tuntua todella ääliömäiseltä.

Klo 23.24 / 120 km: Taivaallinen euforiavaihe
Matka taittuu pikkutiellä. Siellä täällä peltojen reunoissa häämöttää yksittäisiä valopisteitä, mutta muuten on täysin pimeää. On tyyntä ja täysin hiljaista. Eteenpäin näkee ne kymmenet metrit, mitä pyörän valo valaisee ja korvissa kuuluu vain ketjujen sirinä. Hieno hetki! Yksi tärkeimmistä syistä, miksi tänne on lähdetty.

Klo 3.20 / 170 km: Monotoninen vaihe
Matkaa on taitettu jo kunniakkaasti, mutta edessä odottaa vielä lukemattomia kilometrejä. Välillä paleltaa, kolottaa ja väsyttää. Yhtäkkiä taas ajo tuntuu hyvältä, ajatus kulkee kirkkaana ja jaloista löytyy selittämätöntä puhtia. Tuntemuksilla ei ole kuitenkaan väliä. Flow on päällä. Kilometrit virtaavat monotonisesti pyörän alla ja nyt vain ajetaan ja ajetaan ja ajetaan…

Klo 7.02 / 220 km: Nukahdusvaihe
Normaalisti herätyskelloni soi näihin aikoihin. Nyt en ole vielä edes mennyt nukkumaan ja takana on pyöräilyä kellon ympäri. Ei siis ihme, että alkaa nukuttaa. Kohtaan nukahdusvaiheen. En olisi uskonut, että pyörää ajaessa voisi nukahtaa, mutta hyvin lähellä se oli. Ajelin kolmen hengen porukkamme keulilla. Koska nukahtaminen ajaessa tuntuu ajatuksena aika vaaralliselta, jättäydyin taakse ja vaihdoin pari sanaa reitistä. Ajolinjojen vaihtaminen ja reitin pohtiminen sai aivot taas liikkeelle ja sain unihiekat karistettua silmistä.

Klo 8.30 / 250 km: Me tehtiin se -vaihe
Tässä kohtaa tietää jo, että maali on enää parin mutkan takana. Olo on huikea. Matkanteko tuntuu kevyeltä ja Pispalan mäet kiivetään leikiten nousevassa auringossa heräilevän kaupungin keskellä. Yhtäkkiä ei enää väsytä, takamusta kolota eikä jaloissa paina.

Klo 9.00 / 265 km: Sauna- ja pekonivaihe
Viimeinen ja palkitsevin vaihe koko reissussa on perillä odottava sauna ja hotelliaamainen. Vaikeina hetkinä olen ammentanut voimaa ajattelemalla ehtymätöntä pekonisammiota. Matkan varrella arvoimme reittivalintaa pidemmän ja lyhyemmän vaihtoehdon väliltä. Minua ei huolettanut lisäkilometrit ja jaksaminen vaan se, että en ehtisi istua saunassa ja syödä riittävästi. Tässä vaiheessa olotila on niin huikea, että jopa saunan lauteilla huonoa HIFK-läppää heittävän koko yön ryypänneen Ilves-fanin jutut tuntuvat etäisesti hauskoilta.

***

Jos haluat tuntea jänniä asioita pään sisällä, suosittelen ajamaan läpi talvisen yön. Matka opetti sen, että tällaista reissua ei tehdä jaloilla. Se tehdään päällä.