Viikonlopun pyöräretki on takana! Tavoitteenamme oli fillaroida pojan kanssa viikonloppuna Espoosta Savonlinnaan. Alkuperäisen reittimme pituus oli miehekkäät 400 kilometriä ja päivämatkatavoite oli noin 200 km. Ensimmäisenä päivänä ajettaisiin hiukan enemmän. Yö oli tarkoitus viettää maastossa. Henkilökohtainen tavoitteeni oli nautiskelun lisäksi harjoitella retkipyöräilypakkausta mahdollista tulevaa Suomenhalkaisupyöräilyä varten.

Starttasimme matkaan lauantaina sateessa. Lähdimme ajamaan kohti itää Sipoon ja Pornaisten suuntaan. Sateen lakattua homma alkoi maistui tosi hyvältä. Olin asentanut cyclocrossariini tavaratelineen ja siinä oli molemmilla puolilla satulalaukut. Sen lisäksi teltta oli yläputkessa kiinni. Uljas lenkkipyöräni näytti kuormattuna uskomattoman mummolta – tulen repimään tavaratelineen ensitilassa pois. Pääasia kuitenkin, ettei tarvinnut kantaa selässä mitään.

Noin sadan kilometrin kohdalla Myrskylässä totesin, että keskinopeutemme ei mitenkään riitä 200 km:n päivämatkaan. Lisäksi aisaparilta alkoi voimat loppua. Päätimme siis siirtyä b-suunnitelmaan. Ajoimme Lahteen Mukkulan leirintäalueelle yöksi. Päivämatkan pituudeksi tuli kuitenkin miehekkäät 162 kilometriä.

Mukkulan alueesta on sanottava, että korkeahkoon hintaan nähden saniteettitilojen kunto on luokaton.

Koko yön satoi. Olimme kasanneet teltan huolimattomasti iltamyöhällä ja yön aikana yhdeltä sivulta alkoi vesi tihkua sisään. Telttaan muodostui iso lätäkkö jalkopäähän. Lopputuloksena oli erittäin huonosti nukuttu yö. Aamulla oli jotakuinkin rapea fiilis. Todellista nykypäivän kaupunkilaispojan extremeä. Omalla tavallaan erittäin siistiä!

Seuraavana päivänä siirryimme Lahdesta aamujunalla Parikkalaan, josta jatkoin yksin pyöräilyä kohti Savonlinnaa. Ajelin pikkuteitä pitkin ja matkaa kertyi 76 kilometriä. Keli oli mahtava: tyyntä ja 30-astetta lämpöä. Vettä kului siis paljon. Järvi-Suomi on jotain todella kaunista! Punkaharjun harjutie on upea. Olen lapsuudessa ollut siellä monia kertoja ja se herätti nostalgiafiiliksiä. Etenkin keskipaikkeilla oleva uimapaikka on täynnä muistoja.

Perillä Savonlinnassa odotti vaimo ja tytär. Perhelomailimme Savonlinnassa tiistaihin asti. Tästä ei elämä paljoa parane.

Jatkoa ajatellen huomioita pyöräretkiä varten:
– Sopiva päivämatka on 100-150 kilometriä. Liian pitkien matkojen ajaminen tarkoittaa sitä, että nopeus täytyy pitää aika korkealla ja tauot lyhyinä. Se taas sotii hiukan loma/retkeilyajatusta vastaan.
– Pyörän kuormaamista kannattaa harjoitella ja kalustoa testata (alkumatkasta tavaratelineeni irtosi ja ihmemieheilin nippusiteillä ja kuusiokoloavaimilla sen takaisin kiinni).
– Pitkillä matkoilla kannattaa aina olla varasuunnitelma 🙂

Published by kampiapina

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *