Ei rikkinäisiä rattaita. Ei videokameraa. Ei räkää. Ei kurkkukipua. Vain minä, pyörä ja otsalampun valaisema metsäpolku. Kulunut viikko on ollut hyvin sosiaalinen ja hektinen. On ollut Slushia ja Vuoden talvipyöräilyskabaa. Loppuhuipennuksena tytön synttärit. Hienoja juttuja, mutta oli todella huikeaa käydä yksin päästämässä höyryjä pimeässä metsässä maksimisykkeillä. Vielä ei ole äijä ihan iskussa flunssan jälkeen, mutta tästä se taas lähtee. Huomenna parin viikon tauon jälkeen taas uimaan!

Published by kampiapina

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *