Ajoin tänään uuden maastofillarin kotiin. Tallista löytyy nyt Trekin täysjousitettu Superfly 7.

Suhtaudun pyörien ostamiseen yleisesti ottaen hyvin pragmaattisesti. Ostan pyörän, jos oikeasti tarvitsen sitä. Hintaluokka määräytyy tiukasti käyttötarkoituksen mukaan. En osta kalustoa etupainoisesti sillä kuvitelmalla, että sille tulee käyttöä. Ostan pyörän vasta kun tiedän, että aion myös ajaa sillä. Ajoin esimerkiksi lenkkejä vuosikausia hybridillä, ennenkuin annoin itselleni luvan päivittää parempaan pyörään. Minulle tärkeintä ei ole alla rullaava rauta vaan se, että reisiin sattuu.

Uskottelen itselleni, että toimin näin, koska olen järkevä. Tosiasiallinen syy on kuitenkin rahanpuute 🙂

trek-marlin-ss

Mietin syksyllä pitkään pitkään maastopyörän hankintaa. Omistin yksivaihteisen jäykkäperäisen 29-tuumaisen Trekin Marlin SS -fillarin, jonka olin alunperin ostanut työmatkajuhdaksi. Toissavuonna intouduin sen kanssa myös maastoon ja jäin heti koukkuun. Viime vuonna maastokilometrejä alkoi kertyä eikä innostus osoittanut laantumisen merkkejä. Maastosinkulani on ihan hyvä pyörä, mutta sen rajat tulivat nopeasti vastaan. Maastossa yksi vaihde ei riitä kaikkiin tilanteisiin, fillarin jarrut ovat tehottomat, selkäni kipeytyi ja halpa etuiskarikin voihki epätoivoissaan juurakoissa.

Niinpä harkinta-aika jäi lyhyehköksi (lue: nanosekunnin mittaiseksi), kun minulle tarjoutui mahdollisuus hankkia edellämainittu Superfly. Pyörän toimitti Espoontorin Pyörä, joka on täysin puolueellisen mielipiteeni mukaan yksi Espoon asiantuntevimmista liikkeistä.

En voi väittää, ettenkö olisi melkolaillan innoissani. En ole päässyt vielä kokeilemaan pyörää tositoimissa. Ajoin sen kotiin kaupasta ja kymmenen taajamakilometrin perusteella on vaikea vielä tehdä mitään syväluotaavia johtopäätöksiä. Palataan niihin myöhemmin. Sitä odotellessa tyydyn toteamaan: “poluilla tavataan”!

Published by kampiapina

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *