Saikkukuulumiset

Mielenkiintoinen ihmiskokeeni jatkaa etenemistään. Olen nyt ollut lähes kolme viikkoa tekemättä oikeastaan mitään liikuntaa. Kovin suoritus on ollut viiden metrin juoksuyritys lähtevään junaan. Solisluun murtuma paranee ajallaan. Huomenna saan ottaa siteen pois ja siitä kolmen viikon päästä nostaa käden ylös asti. Polvikin menee parempaan suuntaan hyvää vauhtia, mutta ei sen kanssa oikein uskalla vielä edes kävelylenkille. Ortopedi kuitenkin väänteli polvea ja totesi se on olevan kunnossa.

Olen kirjannut kaiken treenini vuodesta 2010 alkaen. Tuona aikana minulla on ollut vain kerran kahden viikon tauko liikunnassa – sitkeä flunssa vaivasi. Kuluvan vuoden aikana liikuntaa on kertynyt 5-10 tuntia viikossa. Sekä lihakseni että pääni ovat tottuneet tiettyyn endorfiinitasoon, joka katkesi kuin veitsellä leikaten kaksi viikkoa sitten. Odotin jännityksellä minkälaisia oloja sohvalla makaaminen herättää. Olen huomannut ainakin seuraavanlaisia oireita:

– Tunnen itseni likaiseksi. Tämä on todella jännittävä fiilis, joka minulle itseasiassa tulee jo parin päivän liikkumattomuuden jälkeen. Nyt tekisi mieli istua vain suihkussa. Elimistön “kuona-aineet” lienee kauan sitten tuomittu hölynpölyksi, mutta pistetään tuntemukset nyt niiden piikkiin.

– Stressinsietokyky on laskenut selkeästi. Tämän huomaa etenkin töissä. Jokainen sähköpostissa odottava vähemmän ihanan aurinkoinen sähköposti jää takaraivoon nakuttamaan ja niistä on vaikea päästä eroon. Pahin kohta oli ehkä viikon päästä liikunnan lopettamisesta. Nyt kolmen viikon jälkeen olo on tasoittunut huomattavasti.

– Kaipaan todella työmatkapyöräilyä. Bussilla tai junalla on periaatteessa kiva matkustaa. Aloitan työnteon yleensä jo matkan aikana ja saan hyvinkin edistettyä asioita. Näennäisesti työteho on jopa kasvanut. Mutta samalla työt tulevat lähemmäs kotia. Lähemmäs heräämistä. Lähemmäs yöunia. Uskon, että puolen tunnin tuuletus satulan selässä Laajalahden rannoilla on pääkopan parhaaksi.

– Kahteen edelliseen kohtaan liittyen pitkäkestoinen liikunta ja ulkoilu yleisestikin auttaa vapautumaan työasioista vapaa-ajalla. Näin ei pääse nyt tapahtumaan.

– Aikaisemmin olen huomannut, että tauko urheilussa vähentää merkittävästi unentarvetta. Olen karkeasti arvioinut, että jos en liikkuisi, voisin nukkua tunnin vähemmän päivässä. Tätä ilmiötä ei ole nyt tapahtunut, koska kipujen takia nukun huonosti. Samasta syystä on vaikea arvioida yleistä vireystilaa, koska unenlaatu on niin heikkoa.

– Lihaskunnossa ei ole toistaiseksi havaittavissa ongelmia. Kantoside vetää vartaloa kyyryyn ja istun huonoissa asennoissa esimerkiksi sohvalla. Toistaiseksi tämä ei ole ollut ongelma. Vaikutuksia pitkäkestoiseen suorituskykyyn on mahdotonta vielä arvioida, mutta uskoisin vaikutusten jäävän melko pieniksi.

– En seuraa painoani mitenkään järin aktiivisesti, joten on vaikea sanoa onko painoa tullut lisää. Tykkään syömisestä, joten äkillinen elimistön kalorinkulutuksen muutos hieman jännittää. Tunnen itseni läskiksi, mutta se on enemmänkin henkistä.

Uskoisin, että voin aloittaa kevyen liikunnan jo parin viikon päästä ja vähän vähemmän kevyen kolme viikon päästä. Lääkäri oli sitä mieltä, että pyöräilyn voisi varovasti jo aloittaa. Olen itse vähän eri mieltä.

Ihmiskoe siis jatkuu vielä.