Lauantaina 5.7. oli ensimmäinen päivä, kun sain alkaa käyttää oikeaa kättäni taas normaalisti. Kuusi viikkoa aikaisemmin olin kaatunut pyörällä, murtanut solisluuni ja iskenyt polveni kipeästi asfalttiin.

Lääkäri varoitteli, että käsi ja polvi eivät tule toimimaan välittömästi normaalisti. Kuuden viikon jälkeen luutuminen on ohi, mutta kuulemma normaalien liikeratojen saavuttamiseen voi mennä jopa vuosi. Tuona kesäisenä lauantaina mökkeillessä päätin testata käden toimivuutta ja uida vastarannalle. Kilometrin avovesiuinti sujui ihan ok. Olkapään liikeradat eivät tosiaan olleet ihan normaalit ja loppumatkasta kädessä tuntui jopa kipua. Käytin märkäpukua ja vierellä kulki kajakki koko matkan.

Seuraavana päivänä suuntasin varovasti tunnin maastopyörälenkille. Pyöräilyssä jännitin polvea. Polvi ei edelleenkään taittunut normaalisti ja se oli hyvin arka pienillekin iskuille. Se oli kuitenkin kestänyt jo varovaista juoksua. Jouduin jättämään pyörälenkin kesken 20 km:n kohdalla, koska polven kivut kävivät liian koviksi. Olkapää kesti pyöräilyn rasituksen.

Jatkoin liikuntaa kuitenkin määrätietoisesti. Nyt kahden ja puolen kuukauden jälkeen polvi ei edelleenkään taitu aivan loppuun asti ja on edelleen arka iskuille. Se ei haittaa harrastamiani lajeja käytännössä ollenkaan, mutta polvillaan oleminen ja etureiden venyttäminen eivät vielä onnistu. Tilanne menee kuitenkin hitaasti parempaan suuntaan jatkuvasti. Aion myös käydä fysioterapeutilla jahka asiat ovat vakuutuksen osalta selvät. Käsi on nyt käytännössä kunnossa ja se kestää kaikki aktiviteetit aina lasten teosta pianon kantamiseen. Joissakin liikkeissä tai liikeradoissa on vielä pientä jäykkyyttä. Pitkillä pyörälenkeillä olkapäässä on sellaisia tuntemuksia, joita siinä ei ole aiemmin ollut. Ei kuitenkaan mitään varsinaista kipua.

Pyöräilykunnossa en ole huomannut kuuden viikon tauon aiheuttamaa merkittävää laskua. Asiaa on tosin vaikea mitata, koska minulla ei ole mitään vakioitua tapaa testata omaa kuntoa. Esimerkiksi nyt päällä oleva hellejakso sotkee kaikki suorituskykyvertailut tehokkaasti. Sen sijaan oikean käden lihaksisto heikkeni selvästi. Peilistä katsoen oikea käsi oli jopa selvästi pienempi kuin vasen käsi. Tilanne oikenee kuitenkin pian, kun kättä saa käyttää normaalisti. Tämä konkretisoi minulle yleisesti tunnetun tosiasian: jos lihaksia ei käytä, ne surkastuvat nopeasti. Liikunnallisen, aktiivisen ja tervehenkisen treenauksen hyödyt voi kuolettaa hyvin nopeasti sohvalla makaamalla. 

Kaatumiseni oli varmasti monen tekijän summa, jossa kuitenkin ratkaisevana liikkeellepanijana oli ketjujen irtoaminen. Topumisaikana huomasin, että pyöräni eturattaan voi asentaa kahdella tavalla (kahdelle puolen kampea). Toisella tavalla ketjulinja on suora, toisella tavalla vino. Ketjulinjani oli vino. Se vaikutti merkittävästi siihen, miten hyvin ketju pysyi paikallaan. Vaikka olen nyt suoristanut ketjulinjan, jännitän edelleen tuolla pyörällä ajamista. Runttaan varovasti ja huomaan toivovani, että polkimet eivät katoa jalkojen alta.

Solisluun murtuma on yleisin murtumatyyppi. Toipumiseni on sujunut nopeasti ja tämä johtunee siitä, että murtuma oli aika lievä. Luu ei mennyt kokonaan katki asti. Kuulemma moni paljon pyöräilevät murtaa solisluunsa jossain vaiheessa elämäänsä. Voidaanko sopia, että tämä oli nyt minun kiintiöni? Ok?

Kuva on otettu ensimmäiseltä varovaiselta hiekkatielenkiltä.

Published by kampiapina

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *