Lain ja järjen mukaan pyörään kuuluu pimeällä valot. Koska fillarikaupan valohyllyn valikoimaa ihmetellessä voi sormi mennä suuhun, ajattelin jakaa omia kokemuksiani valoista.
Itselläni on erilaisia valoja erilaisiin käyttötarkoituksiin ja ne jakautuvat käyttötarkoituksen mukaan seuraavasti:
- Työmatkoilla ja muussa taajama-ajossa tärkeintä on se, että muu liikenne huomaa minut. Katuvalojen loisteessa näkee kyllä itse ajaa riittävän hyvin vaikka ilman valojakin, mutta muut eivät välttämättä näe pyöräilijää. Tähän käyttöön riittää mainiosti parin kympin led-valo. Itselleni on myös tärkeää käytön helppous. Ensinnäkin haluan käyttää työmatkapyörässä niin halpaa valoa, että maailma ei kaadu jos se varastetaan. En jaksa olla jatkuvasti kiinnittämässä ja irroittamassa valoa pyörästä. Jokainen turha rompe kannettavaksi ja kiinnitettäväksi alkaa arkikäytössä ärsyttää. Lampun paloajalla on myös merkitystä. En halua olla jatkuvasti lataamassa valoa tai vaihtamassa pattereita. Oma suosikkini arkikäyttöön on ihan perus AIM Basic -merkkinen led-valo, joka saa virtansa kolmesta AAA-paristosta. Valoteho ei riitä katuvalojen kantaman ulkopuolella, mutta hinta on kymppejä ja patterit kestävät 2-3 viikkoa päivittäistä käyttöä.
- Talvisin tulee ajettua silloin tällöin maantielenkkejä. Usein tiet reitelläni ovat valaistuja, joten yleensä valaistus riittää näkemiseen hyvin. Vauhdit kuitenkin kasvavat ja ajan ajoradalla, joten omien valojen merkitys kasvaa. Tällaisessa käytössä suosin parisadan lumenin tehoisia lamppuja, jotka valaisevat tien jo mukavasti. Oma suosikkini tähän kategoriaan on Cube HPA 500 valoni, joka löytyi Bikester.fi-kaupasta. Sen valoteho ja paloaika osuvat juuri sopivasti tähän kategoriaan ja käytettävyys on kohdallaan. Cuben käyttökokemuksista voit lukea enemmän täältä.
- Maastolenkit pimeillä metsäpoluilla ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Pimeässä metsässä ei ole katuvaloja, joten pyörän valojen on oltava hyvät. Periaatteessa mitään ylärajaa valoteholle ei ole, mutta itse en alle 300 lumenin valoilla lähtisi liikkeelle. Tuhannella lumenilla alkaa meno olla jo aika päivänpaisteista. Maastossa voi miettiä myös kypärään kiinnitettävää valoa. Tällöin voi päätä kääntelemällä etsiä parhaita ajolinjoja. Näin kirkkaat valot syövät paljon virtaa, joten valossa pitää olla hyvä akku. Jos haluaa ajella pidempiä lenkkejä, niin kannattaa ostaa myös vara-akkuja. Itselläni on tässä käytössä Edison Labsin 1200-lumenin valo, joita saa Teknik Magasinetista (kuvassa).
Valoja ostellessa tarkkailen itse seuraavia ominaisuuksia:
- Virtalähde. Lamput toimivat pattereilla, akulla vai dynamolla? Patterivalot ovat helppoja, koska pattereita on usein saatavilla. Jatkuva pattereidein vaihto voi kuitenkin alkaa ärsyttää. Akut tulevat pidemmällä tähtäimellä halvemmaksi, mutta toisaalta akkuvalot ovat kalliimpia. Kolmas vaihtoehto on dynamo, mutta niistä minulla ei ole kokemuksia.
- Akkukesto. Omalla kohdalla kannattaa miettä miten pitkiä matkoja valon kanssa haluaa ajaa ja kuinka usein haluaa vaihtaa pattereita tai ladata valoa. Kannattaa suhtautua myös varauksella valmistajien ilmoittamiin paloaikoihin.
- Valoteho. Heikoimpien valojen yhteydessä valotehoja harvemmin ilmoitellaan – alhainen lukema kun ei näytä pakkauksessa kovin mairittelevalta. Omien kokemusteni perusteella alle sadan lumenin valot sopivat taajama-ajoon. Kolmellasadalla lumenilla alkaa jo pärjätä pilkkopimeässä ja tuhannella yö vaihtuu päiväksi.
- Siirrettävyys pyörästä toiseen. Monien valojen asennus ei vaadi lainkaan työkaluja. Tämä on kätevää jos omistaa monta pyörää ja valoa pitää siirrellä pyörästä toiseen.
Monissa lampuissa on vilkkuvalotoiminnallisuus, mutta sen käyttö ei ole suositeltavaa. Liikkuvan kohteen havainnointi vaikeutuu, jos valo ei pala yhtäjaksoisesti. Lisäksi vilkkuvat kirkkaat valot koetaan helposti ärsyttäviksi.
Valojen lisäksi on muistettava käyttää myös heijastimia. Pyörään kiinnitettävien heijastimien lisäksi suosittelen myös heijastinliiviä. Liikenteessä ei voi näkyä liian hyvin!