On olemassa kaksi asiaa, jotka kamppailevat maailman tylsimmän asian tittelistä: Salatut elämät ja sisäpyöräily. Sen vuoksi olikin ilahduttavaa törmätä Digiexpossa Kajaanilaiseen Athene Exergaming tuotteeseen, jossa yhdistyvät Oculus Rift -virtuaalilasit ja spinning-pyörä. Ideahan ei sisänsä ole mitenkään uniikki, mutta Kajaanilaiset ovat nyt tehneet sen oikeasti (omien sanojensa mukaan ensimmäisenä maailmassa?). Ajoin pyörää pari minuuttia, joten hirveän syvällistä arviota on vaikea tehdä, mutta jonkinlaista tuntumaa jo sain. Meillä on töissä Oculus Rift -lasit, joten ensikokeilun wow-efekti ei pääse enää sumentamaan arviointikykyäni.

Lyhyesti voisi sanoa, että Athene Exergaminging konsepti on erittäin mielenkiintoinen, mutta toteutus on vielä aika karu.

Ensimmäisenä vastaan tulee Oculus Riftin keskeneräisyys. Lasithan ovat vasta kehitysasteella ja niitä ei myydä vielä kuluttajille. Kehitysversion ongelma on onnettoman huono resoluutio. Grafiikat näyttävät todella karkealta ja yksittäiset pikselit erottuvat selvästi. Tähän pitäisi tulla parannus lasien tuotantoversiossa, joiden odotetaan tulevan markkinoille ensi vuoden alussa. Oculuksessa on myös sellainen ongelma, että jos lasien virkistystaajuutta ei ole säädetty oikein, päätä käännellessä kuva nykii rajusti. Messujen testilaitteessa asetukset eivät olleet kohdallaan ja tätäkin häiriötä esiintyi. Kokemus on siis vielä toistaiseksi aika epämukava.

Suhtaudun lisäksi hieman epäluuloisesti siihen, miltä tuntuu hikoilla tiivis maski silmillä. En ole kokeillut.

Virtuaalimaailman ja pyörän välinen sidos jäi myös aika ohueksi. Jos pyöritin polkimia hitaasti, pyörä ei liikkunut virtuaalimaailmassa lainkaan. Kun nostin kierroksia, pyörä yhtäkkiä nytkähti liikkeelle. Pyörää ohjattiin kallistelemalla ohjaustankoa vasemmalle tai oikealle. Kokeilun perusteella tuntui, että tangolla oli vain kaksi asentoa: suorassa ja ääriasennossa. Pyörää ei siis voinut kääntää vain vähän. Tuntuma pyörän ja virtuaalimaailman välillä oli niin karkea, ettei minulle oikein tullut sellaista oloa, että olisin oikesti pyöräilemässä.

Teknisten haasteiden lisäksi prototyyppiä vaivasi sisällön keskeneräisyys. Käytännössä pyörällä pääsi ajamaan visuaalisesti karussa metsämaisemassa, joka ei tämänpäivän 3D-sisällön rinnalla oikein säväyttänyt. Maisemissa ei sinänsä ollut vikaa, mutta toteutus vaikutti vain aika pelkistetyltä. Firman www-sivuilla näyttäisi olevan esimerkkikuvia paljon mielenkiintoisemmista maisemista.

Suurin ongelma minusta oli kuitenkin pelillisyyden puute. Ympyrää pyöriminen teknisesti keskeneräisellä laitteella rumassa virtuaalimaailmassa ei vielä motivoi minua polkemaan. Tästä pelistä puuttui vielä peli. Pitäisi olla jotain tavoitteita, jotka saavat polkemaan kovempaa. Vasta pelillisyyden mukaantuominen nostaa sisäpyöräilyn uudelle tasolle.

Voi tuntua ehkä julmalta arvioida kahden minuutin kokeilun perusteella selkeästi keskeneräistä tuotetta. Toisaalta se oli esillä kuluttajamessuilla ja sitä luvattiin kuntosaleille myyntiin jo ensi vuoden alussa. Konseptina virtuaalitodellisuuden ja pyöräilyn yhdistäminen on silkkaa timanttia. Kun pahimmat teknisen ongelman saadaan siloteltua ja sisältö kuntoon, niin tässä on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Odotan todella sitä päivää, kun voin lyödä virtuaalilasit päähän ja runtata alppien kovimmat nousut Froomen ja Wigginsin kanssa. Ja voittaa tietysti.

Published by kampiapina

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *